Tornjak

 

Rotumääritelmä 

FCI:n numero: 355 
 

Hyväksytty: FCI   23.11.2017     

                 Kennelliitto  5.6.2018

Käyttötarkoitus:    Vahtikoira, paimen- ja laumanvartijakoira.

FCI:n luokitus:      Ryhmä 2 pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat.


Alaryhmä 2.2 vuoristotyyppiset molossit. 

Alkuperämaa:      Kroatia, Bosnia ja Herzegovina

Käyttökoetulosta ei vaadita.

YLEISVAIKUTELMA: Tornjak on kookas, voimakas, sopusuhtainen ja notkealiikkeinen koira. Runko on lähes neliömäinen. Luusto ei ole kevyt, mutta ei myöskään raskas eikä karkea. Koira on vahva, tasapainoinen ja sopusuhtainen sekä seistessään että liikkuessaan. Karvapeite on pitkä ja paksu.

 

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Runko on lähes neliömäinen. Rungon pituus on korkeintaan 8 % säkäkorkeutta suurempi. Kallo-osa ja kuono-osa ovat yhtä pitkät.

 

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Tornjak on vakaa, ystävällinen, rohkea, tottelevainen ja älykäs, omanarvontuntoinen ja itsevarma. Se suojelee kiihkeästi vartioitavakseen uskottua omaisuutta, on lahjomaton ja varautunut vieraita kohtaan. Tornjak on isännälleen uskollinen ja hänen seurassaan hyvin rauhallinen, ja kiintyy voimakkaasti oman perhepiirinsä jäseniin. Se oppii nopeasti, muistaa oppimansa pitkään ja suorittaa mielellään sille annetut tehtävät. Se on helppo kouluttaa.

 

PÄÄ: Pitkänomainen. Kallo-osan ja kuono-osan suhde on 1:1; lyhyempi kuono voidaan hyväksyä.
Kallo: Kallon ja kuonon ylälinjat ovat eriävät. Kulmakaaret ovat hieman erottuvat. Kallon takaosa on pitkänomainen, silti kohtuullisen leveä. Kulmakaarten ja niskakyhmyn välinen alue on tasainen. Niskakyhmy on vain hieman erottuva.
Otsapenger: Hieman erottuva.
Kirsu: Suuri; sieraimet ovat riittävän avoimet. Kirsun pigmentti on tumma ja sopusoinnussa karvapeitteen värin kanssa. Pigmentittömyys ei ole sallittua

Kuono: Suorakaiteen muotoinen. Kuononselkä on täysin suora.

Huulet: Tiiviisti sulkeutuvat ja tummapigmenttiset.

Leuat / hampaat: Leuat ovat hyvin pitkät ja vahvat. Täydellinen leikkaava purenta, täysi hampaisto.

Silmät: Mantelinmuotoiset ja tummat. Silmäluomet ovat tiiviit ja reunoiltaan tummapigmenttiset.

Korvat: Keskikokoiset, kolmiomaiset, laskostuneet ja riippuvat, melko ylös kiinnittyneet ja poskenmyötäiset. Karvapeite on korvissa lyhyempää kuin muualla.
 

KAULA: Keskipitkä, vahva ja melko matala-asentoinen. Kaulanahka on tiivis. Pitkä ja tuuhea karvapeite muodostaa harjan.

 

RUNKO:

Säkä: Kohtuullisen kehittynyt.

Selkä: Lyhyt, kiinteä, kohtuullisen leveä ja suora.

Lanne: Rintakehän ja lantion välinen yhtymäkohta on lyhyt ja kohtuullisen leveä, nartuilla lanne on hieman pitempi.

Lantio: Keskipitkä, leveä ja hieman viisto.

Rintakehä: Hyvin tilava, syvä, leveä ja muodoltaan soikea, ei koskaan tynnyrimäinen. Rintakehän syvin kohta ulottuu vähintään kyynärpäiden tasolle. Eturinta on selvä, rintalastan pää on kohtuullisen erottuva.

Alalinja: Vatsa on lihaksikas. Vatsaviiva ei ole ylösvetäytynyt, vaan kohoaa loivasti rintalastan loppupäästä kohti takaosaa.

 

HÄNTÄ: Pitkä, keskikorkealle kiinnittynyt ja hyvin liikkuva. Koiran ollessa rauhallinen häntä riippuu, liikkeessä se nousee rodulle tyypillisesti aina selkälinjaa korkeammalle. Hännässä on tuuhea karvapeite, joka muodostaa selvän puuhkan.

 

RAAJAT: Vahvat ja hyvin kulmautuneet.

 

ETURAAJAT:  
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat hyvin kehittyneet, vahvaluustoiset ja kiinteälihaksiset. Koiran seistessä ne ovat yhdensuuntaiset ja pystysuorat.

Lavat: Keskipitkät ja viistot. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on noin 120°.

Olkavarret: Lihaksikkaat, vahvat ja lähes lapojen mittaiset.

Kyynärpäät: Kohtalaisen tiiviisti rungon myötäiset.

Kyynärvarret: Vahvaluustoiset, vahvalihaksiset ja pystysuorat.

Välikämmenet: Hieman viistot.

Etukäpälät: Varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat pigmentoituneet, mieluiten tummapigmenttiset. Päkiät ovat kestävät, lujat ja kiinteät, mieluiten tummapigmenttiset. Etukäpälät ovat takakäpäliä suuremmat.

 

TAKARAAJAT:
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat vahvat ja yhdensuuntaiset. Koiran seistessä takaraajat ovat pystysuorat ja riittävästi kulmautuneet.

Reidet: Leveät, vahvat ja lihaksikkaat.

Polvet: Hyvä polvikulmaus. Sääret: Lihaksikkaat, vahvat, leveät ja reisien pituiset.

Kintereet: Vakaat ja melko korkeat.

Välijalat: Vahvat. Koiralla voi olla kannukset.

Takakäpälät: Varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä. Kynnet ovat pigmentoituneet, tumma pigmentti on toivottava. Päkiät ovat kestävät, lujat ja kiinteät, tumma pigmentti on toivottava.

 

LIIKKEET:
Tornjak on ravaaja. Liikkeet ovat tasapainoiset, säännölliset, joustavat ja pitkäaskeliset. Takaraajan työntö on voimakas. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy vakaana.

 

NAHKA: Paksu ja kauttaaltaan rungonmyötäinen.

 

KARVAPEITE:

Karva: Tornjak on pitkäkarvainen koira, jolla on lyhyttä karvaa naamassa ja raajoissa. Peitinkarva on pitkää, paksua, karheaa ja suoraa. Se on erityisen pitkää lantion päällä; lavoissa ja selässä se voi olla myös hieman laineikasta. Kuonossa ja kallossa korviin asti, korvissa, raajojen etuosassa ja käpälissä karva on lyhyttä. Karva on erityisen tuuheaa kaulassa (harja) sekä tuuheaa ja pitkää reisissä (housut). Karva muodostaa kyynärvarsiin hapsut. Runsaskarvaisilla koirilla karva on erityisen tuuheaa välijalkojen takaosassa. Hännän karvapeite on runsas ja tuuhea. Talvella aluskarva on pitkää, hyvin tiheää ja miellyttävän villavaa. Karvapeite on paksu ja tiheä, eikä se saa muodostaa selkään jakausta.

Väri: Tornjak on kirjava koira, jossa selvästi erottuvat pohjaväristä poikkeavat, yksiväriset merkit. Pohjaväri on tavallisesti valkoinen. Joillakin yksilöillä voi olla musta mantteli, valkoista väriä on useimmiten kaulan ympärillä, päässä ja raajoissa. Koiran väri saattaa olla myös lähes valkoinen, jossa on vain pienet värimerkit.

 

KOKO:
Säkäkorkeus: Urokset 65–70 cm, nartut 60–65 cm. Sallittu poikkeama ± 2 cm.

 

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.

• liian kevyt tai liian raskas luusto

• liian kevyt tai liian karkea pää

• korvien virheet (kiinnitys, pituus, karvoitus)

• tasapurenta

• kahden P2- tai P3-hampaan puuttuminen, useamman kuin kahden P1-hampaan puuttuminen

• liian pitkä selkä, köyry tai painunut selkä

• selvä takakorkeus

• virheelliset kulmaukset

• sisään- tai ulospäin kiertyneet kyynärpäät

• selän päällä makaava tai niukkakarvainen häntä

• riittämätön karvapeitteen pituus

• tumma maski

• heikot käpälät 

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

• vihaisuus tai voimakas arkuus

• selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen

• selvästi virheellinen rotutyyppi

• virheellinen sukupuolileima

• virheellinen silmien väri tai muoto: herasilmä, häijy ilme, keskenään eriväriset silmät

• sisä- tai ulkokierteiset silmäluomet (entropium tai ektropium)

• ylä- tai alapurenta

• muiden kuin virheissä mainittujen hampaiden puuttuminen (paitsi M3)

• liian lyhyt karvapeite

• aluskarvan puuttuminen

• häntämutka tai hännättömyys

• yksivärisyys

• albinismi

• epätyypillisesti jakautuneet värit rungossa

• poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta (sallittu poikkeama huomioiden)

• kosmeettinen käsittely tai jäljet kosmeettisesta tai kirurgisesta käsittelystä.

 

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

 

Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan rodunomaisia koiria.

 

Historiaa
 

Tornjak kuuluu harvinaisiin laumanvartijarotuihin ja sillä on monia yhteisiä ominaisuuksia muiden laumanvartiokoirien kanssa.

Tornjak on vanha rotu, joka mainittiin ensimmäistä kertaa 11–14 -luvulla. Tärkeimmät historialliset vuosiluvut ovat 1067 ja 1374. Näiltä ajoilta olevissa asiakirjoissa rotu mainitaan ensimmäisen kerran. Tornjakin kuvaukset löytyivät Kroatian Đakovon piispan Peter Horvatin kirjoituksista, jotka ovat peräisin vuodelta 1374. Nämä kuvaukset löytyivät myös Đakovon hiippakunnan kaanonin Peter Lukićin kirjoituksista, jotka kirjoitettiin vuonna 1752. Vielä tänä päivänä näitä koiria kutsutaan Torašiiksi (Torashi) Sinjin kaupungin ympäristössä ja Kamešnican vuorella, kun taas Dinara-vuorten paimenet kutsuvat niitä Dinarciksi.

 

Tornjakin kuvaukset näistä asiakirjoista ovat samankaltaisia kuin nykyään, lukuun ottamatta rodun nimeä, joka oli Bosanski Ovčar, tarkoittaen bosnialaista paimenkoiraa. Sitä kutsuttiin myös Hrvatski pas planinac, joka tarkoittaa kroatialaista vuoristokoiraa. Näissä asiakirjoissa olevat koirat kuvailtiin täysin samanlaisiksi (toimintansa ja ulkonäkönsä suhteen) kuin nykyään: suojaava vartiokoira, joka vahtii ja suojelee kaikkea omistajansa omaisuutta, mutta on erittäin älykäs ja jalostettu käyttäytymään ilman liiallista aggressiivisuutta. Koirat ovat myös miellyttäviä vieraille, joita ne kohtaavat oman alueensa ulkopuolella.

 

Tornjak-tyyppisiä koiria on ollut olemassa Dinaridesin (Dinaricin Alpit) alueella ja ympäristössä, etenkin Vlašićin ympäristössä (lähellä Travnikin kaupunkia, Bosnia ja Hertsegovina), joka on ollut keskeisin alue Rooman ajoista lähtien. Roomalaiset käyttivät koiriaan sodassa ja vartijakoirina sekä taistelukoirina areenalla.

 

Vaikka Tornjak on hyvin vanha rotu, liikkuvan paimentolaisen elämätyylin kadotessa myös Tornjak hävisi vähitellen. 1970-luvun alussa ryhmä paikallisia kinologeja alkoi kerätä jäljellä olevia koiria, jotka vastasivat parhaiten rodun vanhoja kirjoituksia.  Tornjak-rotua uudelleen kehitettäessä kantakoirina käytettiin hyvin harvalukuisia, perimältään yhtenäisiä, alkuperäisiä vanhoja paimenkoiria. Alkuperäisen kannan koiria oli levinnyt Bosnia-Hertsegovinan ja Kroatian vuoristoalueille ja niitä ympäröiviin laaksoihin.

Rodun vaiheiden tutkimus ja sen järjestelmällinen pelastaminen sukupuutolta alkoi samanaikaisesti Kroatiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa vuoden 1972 tienoilla, ja järjestelmällinen rotujalostus alkoi 1978. Nykyisin kanta koostuu lukuisista puhdasrotuisista yksilöistä, joita on valikoitu useiden sukupolvien ajan kaikkialta Bosnia-Hertsegovinasta ja Kroatiasta.

 

 

Rodun nykytila

Suomeen tornjak tuli vuonna 2009 ja tällä hetkellä rekisterissä on 59 koiraa. Rodun kasvattajia on kaksi kappaletta. Pentueita syntyy harvakseltaan ja kanta on vielä paljon tuonnin varassa. Rotu on hyväksytty FCI:ssä (hyväksyttiin v. 2007 ehdolliseen rekisteriin ilman CACIB-oikeuksia ja 2017 rodulle myönnettiin CACIB-oikeus) ja siihen on saatu jo ensimmäiset kansainväliset muotovaliot (C.I.B.)

Suomessa rodulla ei ole PEVISAa mutta koirilta tarkastetaan yleensä ainakin lonkat ja kyynärpäät.

 

 

 
 

© 2020  Suomen tornjakit ja medimurjenkoirat. Proudly created with Wix.com

  • Facebook
  • Linkedin
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now